Jouluisia ajatuksia

Ja niin se joulu sitten mennä hujahti ohi, niin että hädin tuskin ehti huomata. Sen siitä kai sitten saa, kun ei osannut fiilistellä tulevaa joulunaikaa montaa viikkoa etukäteen, vaan vielä aattonakin joulurauhan julistusta kuunnellessa oli mielessä päällimmäisenä epäusko, että tässäkö se joulu nyt sitten vai on. Ei nyt tietysti pidä ymmärtää väärin, jouluni oli mitä ihanin, se vaan tuli vähän varkain, sujahti eteeni nurkan takaa ja yllätti.

Tänä vuonna leijuivat itse asiassa kaikki joulukatastrofin ainekset ilmassa. Kaikki olisi voinut mennä pieleen. Onneksi ei mennyt. Minä nimittäin heräsin aatonaaton aamuna huonoon oloon ja kummalliseen väsymykseen. Touhusin kuitenkin tavalliseen tapaan ja yritin saada kaikkia viime hetken paniikkilistalle unohtuneita tehtäviä tehdyiksi. Luulin vain olevani väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen, mutta koska en piristynyt vielä monen tunnin jälkeenkään, vaan väsyin päinvastoin aina vain enemmän, niin tajusin lopulta ottaa kuumemittarin kauniiseen käteen. Ja löytyihän sieltä se syy sille kummalliselle olotilalle: kuumetta 37,6 astetta. Sen lisäksi kun vielä vatsakin oli totaalisen sekaisin enkä oikein saanut syödyksi mitään, niin jätin lopulta hommat kesken, keittiön kaaokseen, puolivalmiit ruokatuotokset pöydälle pilaantumaan ja suunnistin väsyneenä sohvalle viltin alle. Tässäkö tämä joulu nyt sitten minun osaltani olisi? Ei onneksi sentään. Iltaa kohden olo vielä vähän huononi ja oli aika lötkö fiilis, kun mikään ruoka tai juoma ei pysynyt sisällä, mutta se kannatti ilmeisesti kärsiä, koska aattoaamuna herättyäni olin taas terve ja kunnossa. Siis väsynyt ja voipunut totta kai, mutta olo oli muuten normaali ja kuumekin kadonnut. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsin lopulta joulupöytään.

Mullahan periaatteessa piti olla aika selvät sävelet sen suhteen, mitä haluan jouluna syödä, mutta koska tämä on kuitenkin elämää eikä mitään tietentahtoista kurjuudessa kieriskelyä, niin tein lopulta muutamia kompromisseja, koska olin juuri sopivasti ennen joulua saanut luvan ryhtyä testailemaan eri ruoka-aineita. Söin suklaata, maistelin muutaman siemauksen viiniä, join pari lasia glögiä ja osa syömästäni ruoasta oli väkevyytensä puolesta ei-ehkä-niin vatsaystävällistä, mutta koska joulu nyt vaan on kerran vuodessa, niin ihan mielelläni heittäydyin näinkin hurjaksi. Heti tosin huomaa mahassa eron, kyllä se ihan kiitettävästi oli koko joulun kipeänä ja sen takia meinasinkin nyt ottaa pari askelta taaksepäin ja palata nyt ainakin viikoksi tai kahdeksi sille vähän tiukemmalle linjalle. En minkään morkkiksen takia, koska sitä minulla ei ole, vaan ihan vaan siitä syystä, että maha pitää taas ensin saada takaisin siihen neutraaliin olotilaan ja sitten pääsen taas jatkamaan niitä ruoka-ainetestauksiani, niin että siinä on jotain järkeäkin.

Nyt kun on joululomat vietetty ja palattu tänään freesseinä takaisin töihin, niin tässähän voikin sitten sopivasti ruveta jo odottamaan uuttavuotta - ja sitä seuraavaa viikonloppua.