Piparintuoksua

Meillä oli täällä eilen pienimuotoinen Joulupukinpaja. Kuunneltiin joululauluja, käärittiin lahjoja kauniisiin papereihin, leivottiin paleopipareita ja tehtailtiin ihan tuhottomat määrät raakasuklaata. Aivan mahtavaa, ihana oli puuhastella. Perjantaina olisi tarkoitus vielä vähän jatkaa, silloin meinasin tehdä loput leivonnaisista ja ehkä jopa riisipuuron, niin ei tarvitsisi aattona heräillä niin aikaisin.

Piparitaikinan tein nyt ensimmäistä kertaa alusta lähtien itse, mausteita heitin kehiin vähän Luolalaboratorion reseptiä reilummin ja jätin soodan pois. Kun en sitä viljaa syö eikä tavallinen sokerikaan ole mikään ihan ykkössuosikki, niin pakkohan se oli tätä reseptiä testata. Pipareista tuli ihan huippuhyviä! Makua ei nyt tietysti ehkä voi (eikä tarvitsekaan!) ihan yks yhteen verrata perussokeripipariin, mutta samaa ideaa siinä kuitenkin on ja samat mausteet, joten mulle ainakin meni täydestä kuin väärä raha. Taikina oli raakanakin jo niin nannaa, että innostuin vahingossa syömään sitä vähän liikaa ja.. ..no, kipeekshän siitä vatsan sai.

Suklaasatsistakin tuli ihan maailman parasta. Teen sitä nyt vähän kevennetyllä reseptillä, ettei maha ota nokkiinsa. Nyt mukaan lorahti hirmuinen kasa kylmäpuristettua kookosöljyä, pieni keko kaakaovoita, paljon lucumaa, hitusen hamppuprotskua, vähän kaakaojauhetta sekä hyppysellinen kanelia. Tavaraa tuli niin paljon, että sain siitä kolmea erilaista suklaata: yhteen survaisin sekaan tuoretta banaania, toiseen kuivattuja mulpereita ja kolmanteen pähkinöitä. Niin helppoa ja niin ältsin hyvää!

Viikonloppuna rakennettiin isän kanssa perinteitä noudattaen piparkakkutalo. Työnjako on selvä, isä tekee kaavat ja laskee kaikki ne vaikeat laskutoimitukset, että talosta tulee suunnilleen suora ja talon näköinen ja minä puolestaan leikkaan palat taikinasta, suunnittelen pihamaan ja koristelen valmiin työn. Ja talo ei siis tietenkään ole mikään ihan mikä tahansa tönö, vaan nappaamme aina oman sukumme lähihistoriasta jonkun kiintoisan kohteen, mitä lähdemme siirtämään piparimuotoon. Tämän vuoden esikuvatalomme löytyy Hämeestä, siitä voi tutut yrittää kuvan perusteella heittää valistuneita arvauksia :)

Ja vaikka lopputulos koristelun osalta näyttääkin varmaan juuri siltä, että taas on amatööri ollut asialla, niin koko projekti on silti vaan niin mahtava, kun ihan oikeasti pengottiin jopa vanhoja valokuvia, että minkä näköisiä ne tämän talon asukkaat olivatkaan ja missäs kohtaa se ikkuna nyt sijaitsikaan ja oliko se nyt varmasti kuusiruutuinen ja sitä rataa. Itse olen ainakin niin valtavan kiinnostunut oman sukuni historiasta, että tämä on ihan mahtava tapa perehtyä asioihin. Suosittelen ehdottomasti! Meillä jo mietintämyssyt pyörivät tiiviisti päässä, että mikähän mahtaa olla ensi vuoden piparkakkutalon aiheena.