Ystäviä ja kotiseuturakkautta

Ihana viikko. Tulin huomaamattani pyhittäneeksi monta peräkkäistä päivää ihan vaan ystäville ja muille tärkeille ihmisille ja se jos mikä on aina time well spent. Erityisesti mieleen jäi vanhan lapsuusystävän tapaaminen pitkästä aikaa ja se hyvä fiilis, mikä siitä jäi. Ihan mahtavaa, kun se lapsuuden tärkein ja rakkain ystävä, jonka tuulet olivat tässä vuosien saatossa jo ehtineet kuljettaa aika kauaksikin, tupsahtaakin taas yhtäkkiä takaisin elämääni. Ehti jo tässä vuosien saatossa tuntua siltä, että olimme ajautuneet elämissämme jo liiankin kauas toisistamme, joten sen takia tuntui nyt niin valtaisan hienolta huomata, että olemme salakavalasti löytäneet toisemme taas uudelleen.

Viikon väripilkkuihin lukeutuivat myös muutamat ihan sattumalta tapahtuneet kohtaamiset. Ihan parasta kulkea kaupungilla ja yhtäkkiä huomata, että hei, tuossahan onkin tuttuja. Törmäsin viikon aikana yhteensä neljään ystävääni ihan vaan sattumalta tuolla keskellä kaupunkia ja se on jo aika paljon se.

Viime viikonloppuna kävin vähän kävelemässä. Tai "vähän" on tässä yhteydessä ehkä himpun verran väärä termi, oli nimittäin niin loistokelit, että lantustelin tuolla pitkin poikin parisen tuntia maisemia ihaillen ja lähdin illalla vielä uudestaan. Meri on ihan tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä ja rantaa myötäillen kulkee kilometritolkulla kävelyteitä, joten mikäs tässä on ollessa. Ihan parasta on myös etsiä rannasta jokin sopivan kokoinen kallionpala tai kivenmurikka ja jäädä siihen istuskelemaan ja tuijotella merelle. Odotan kesää jo ihan kuola valuen ja kieli pitkälle, vähänkö meinaan koluta koko tuon rannikkoalueen ja raahata kaikki ystävätkin mukaan merenrantapiknikeille ja muille tutkimusmatkoille!

Ihania maisemia. Näitä käy ihastelemassa ihan mielellään ja säiden lämmettyä onkin tullut oltua ulkona aika paljon. Oon ihan rakastunut tähän koko paikkaan, eli eipähän ainakaan tullut tehtyä hätiköityjä asunnonostopäätöksiä silloin vuosi sitten, kyllä tämä koko seutu vaan niin kodilta tuntuu. Ulkoliikunnan lisäksi salitreeni-intoakin on tullut nyt heräteltyä talviunilta ja meinaan taas ryhtyä sen suhteen tositoimiin. Pari kertaa viikossa punttitreeniä, sen lisäksi paljon ulkonaoloa, vähän lenkkeilyä ja kotitreenaamista. Eiköhän sillä pääse jo alkuun.

Niin ja hei kesälomaan on enää reilu kuukausi, juhuu!

[syvä hiljaisuus]

Hirveän ristiriitainen tunne, kun päässä pyörii miljoona ajatusta ja mielessä käy sellainen myllerrys, että nimenomaan haluaisin suoltaa sen kaiken paperille - mutta kun en osaa. Tai ainakin tarvitsisin siihen paljon aikaa ja sitä ei nyt ole, kun istun jo töissä koko päivän koneella ja haluaisin sentään edes iltani käyttää johonkin ihan muuhun.

Kaipaan jotain suurta muutosta, olen kaivannut jo jonkin aikaa. Ja tunne vaan vahvistui, kun menin raukka koukuttamaan itseni Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love -kirjaan, jossa päähenkilö, nuori nainen, lähtee maailmalle etsimään itseään. Ihan mitään noin repäisevää ei nyt sentään ole suunnitelmissa, mutta kaikenlaisia vaikutteita olen kirjasta silti saanut ja tykkään siitä sen tunnelmasta. Juuri jotain tuollaista tekisin mielelläni itsekin, ottaisin hetkeksi kunnon irtioton kaikesta, mutta minkälainen se juuri minun hyppyni sitten olisi, sitä en vielä tiedä.

On muuten oikeasti vaikeaa kuunnella itseään ja keksiä vastauksia suuriin kysymyksiin, kun koko maailma on avoinna ja kaikki on mahdollista. Jotta saisin edes jonkinlaisen kuunteluyhteyden itseeni, lähdin tänään kävelylle tuonne merenrantaan. Istuskelin siellä pitkään yksin omien ajatusteni kanssa näitä yllä olevia kauniita maisemia ihastellen, jäin tuijottamaan kolmea taivaalla lentävää lintua ja yritin kuunnella, että mitä se sisäinen ääneni minulle kertoo. Ja yhtäkkiä, juuri sillä hetkellä, alkoi pieni palanen suurempaa suunnitelmaa hitaasti hahmottua mielessäni.

Harmi vaan, että se viikonloppu taas nyt sitten tuli ja meni niin nopeasti, jäi hyvät pohdinnat ihan puolitiehen. Tätä menoa tästä tulee valmista joskus ehkä viiden vuoden päästä marraskuussa...