Oodi parvekkeelle

Rakastan mun parveketta. Olin itse asiassa ehtinyt jo talven aikana kokonaan unohtaa koko asian, mutta nyt kaiken tämän auringonpaisteen, lämmön ja vihertyneiden puiden myötä hiipi kirkkaana takaisin mieleen, että hei, mun parvekehan on ehkä paras paikka maailmassa. Nyt siellä on jopa entistäkin kivempi olla, kun pesin viikonloppuna ikkunat, hinkkasin parvekelasit puhtaiksi, jynssäsin paikat katosta lattiaan ja annoin kesän tulla.

Asioilla on tietysti kuitenkin aina kaksi puolta. Nimittäin viimeistään nyt parvekekauden avaamisen myötä kaikki ne mun hienosti vakiinnuttamat nukkumaanmenoajat ovat ruvenneet heittämään ihan häränpyllyä, kun voisin ihan helposti istuskella vaan koko loppuillan siellä hiljaisuudessa ja tuijotella puiden latvoja ja taivasta. Rentouttavaa, joo ehdottomasti, mutta voishan sitä ihminen ehkä välillä vähän nukkuakin. Varsinkin tällä mun taustalla. Hävettää ihan myöntää, mutta aamuväsymys on tällä hetkellä sitä luokkaa, että hyvä kun saan silmät ylipäätään auki. Ja aijai kun tekee vaan koko ajan mieli kahvia*!

Alkukesän parhaista jätskihetkistä on muuten muutama jo koettu. Omalla parvekkeella tietysti. Surrautin jätskikoneella maailman parasta mustaherukkajätskiä ja sen syötyäni ei jäänyt kovin epäselväksi, että missä muodossa meinaan ne loputkin viime kesän pakastemarjat kulauttaa kurkusta alas.

Mustaherukkakookosmaito-ihanuus <3

Mustaherukkajäde

2-3 dl mustaherukoita
noin 1 dl kookosmaitoa (lisäaineetonta)
noin 0,5 dl kookoskermaa (lisäaineetonta)

Blenderillä kaikki vaan sekaisin ja jäätelökoneeseen pyörimään tai pakkaseen jähmettymään välillä sekoittaen.


*Jos joku säikähti, niin vielä en ole sortunut. Mutta käyn kyllä joka aamu vakavahenkisiä keskusteluja itseni kanssa.

Kahvia!

Minä en juo kahvia. Ja taas tuli todistettua, että ehkä se todellakin on parempi niin.

Koko homma alkoi siitä, kun maanantaiaamuna oli jotenkin väsähtänyt olo huonosti nukutun yön jäljiltä. Siihen päälle kun lisäsi vähän viime hetken paniikkia, muutaman päälle puskevan deadlinen ja pari superkiireellistä yllätyslisätehtävää, niin soppa alkoi olla valmis. Ja kekseliäs kun olin, niin vannoutuneena teenjuojana yhtäkkiä sain päähäni, että tästä ei nyt kyllä muuten ilman kahvia selvitä. Joo-o, että kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sitten vaan.

Olen välillä aika nopea liikkeissäni, joten siinähän sitä sitten mentiin, pää edellä suoraan jorpakkoon. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo onnellisena ehtinyt hörppiä pari mukillista sitä toimiston ei-niin-juhlavaa juhlamokkaa. Olo alkoi pian olla sopivan skarppi ja mukavan piristynyt, joten työtkin sujuivat ja sain hommat tehtyä. Sen enempää ajattelematta kulautin kurkusta alas vielä sen kolmannenkin mukillisen. Virhe. Iso virhe.

Ja niin iski paha olo, äkisti ja yllättäen. Siinä kohtaa syttyi päässä myös vihdoin se kuuluisa lamppu, että niin joo, ehkä se kahvi ei sittenkään ole ihan samaa kamaa kuin vihreä tee, ehkä sitä ei nyt kuitenkaan olis kandenut ihan puolta pannua vetää kerralla. Kroppa oli raukka tietysti niin hädissään ja sekaisin äkillisestä kofeiiniryöpystä, että kävin illallakin vielä ihan kierroksilla. Sain lopulta kyllä nukuttua seuraavan yön, mutta uni oli sen verran heikkotekoista, että seuraavana päivänä olin yhä vaan entistä väsyneempi ja pihalla kuin lumiukko. Siinä olisi kuulkaa ollut tuhannen taalan paikka koukuttaa itsensä lopullisesti - ei kun vaan uutta kahvia koneeseen, niin väsymys katoaa - mutta sentään edes tässä kohtaa minulla se järki pelasi ja ymmärsin siirtyä kiltisti takaisin veteen ja teehen. Päätöksenteossa tosin auttoi kummasti se, että minulle ystävällisesti taottiin päähän tuhat ja kolme syytä, minkä takia kahvinjuonti näillä nukkumiskyvyillä ei ehkä ole ihan se paras ratkaisu. Ja siitä olen kovin kiitollinen. Jos siis jollekin tulee suurena yllätyksenä, niin väsymyshän ei suinkaan johdu kahvin puutteesta, vaan kahvi nimenomaan pahentaa tilannetta heikentäen mm. unenlaatua, mikä taas aiheuttaa lisää väsymystä, jolloin tulee juotua vaan entistä enemmän kahvia. Ja näin näppärästi on noidankehä on valmis.

Näin siis päättyi lupaavasti alkanut kahvinjuontiurani. Ja sanon tämän nyt kaikella rakkaudella itseäni kohtaan, mutta ehkä parempi niin.

Annos viisautta

Rakastan aforismeja. Sitä, kun pieneen lauseenpätkään saadaan kiteytettyä suuri määrä viisautta. Se vaan on niin kiehtovaa, parhaassa tapauksessa jopa pirun inspiroivaa. Viime viikonloppuna löysin varsinaisen kultasuonen ja kaikkia oppeja uhmaten juurrutin itseni perjantai-iltana takapuolesta kiinni tuoliin ja surffailin selkä kyyryssä lähemmäs puoltayötä pitkin poikin netin ihmeellisiä valtaväyliä. Tässä pieni murto-osa saaliistani, nauttikaa:

Kuvat täältä ja täältä.

Onnellisuutta

Oih, olen juuri nyt niin onnellisen kiitollinen kaikesta, että ihan pakko on taltioida tämä hetki ja tunnetila tänne muistiin. Jos nyt aloitan vaikka siitä, että olen tässä viimeiset kolme viikkoa osallistunut Helsinki Kiropraktiikan heittämään viikon mittaiseen haasteeseen, jossa piti miettiä joka päivä kolme asiaa, joista sillä hetkellä on onnellinen ja jakaa ne sitten ystävän kanssa. Ja siis juu, tämä on oikeasti niin kivaa, ettei tätä malta lopettaa, joten huomenna tosiaan alkaa jo neljäs viikko, vaikka alun perin olikin vain viikosta puhetta. Jaettu ilo kun on tunnetusti kaksinkertainen ilo, niin niinhän se pätee tässäkin: sitä tulee ihan pakostakin hyvälle tuulelle, kun kuulee, mitä kaikkea hyvää ystävän elämään juuri nyt kuuluu, mistä kaikesta ihanasta hän on onnellinen. Oma ajatusmaailmakin muokkautuu siinä salakavalasti matkan varrella, yhtäkkiä huomaa, että niitä positiivisia ajatuksia alkaakin pulpahdella mieleen aina vain useammin ja välillä jopa niinkin yllättävistä asioista, että sitä on itsekin jo ihmeissään.

Toinen suuri lähipäivien onnellisuusaiheeni oli, kun sain eilen käydä LE Fysioteamissa Sadun luona testaamassa LPG-hoitoa. En osaa sitä itse muotoilla mitenkään järkevään muotoon, mutta nettisivuilta vähän luntattuna LPG on imurullaushierontaa eli siinä on sellainen laite, jossa on rullat ja siitä tulevalla alipaineimulla saadaan ihonalainen kudos kohoamaan, jolloin kehon palautuminen nopeutuu ja jolla siten voidaan hoitaa mm. kaikkia kiputiloja ja jumipaikkoja. Jos nyt pitäisi sitä jollain tavalla kuvata, niin se tuntuu ehkä vähän siltä kuin joku hellävaraisesti liikuttelisi imuria edestakaisin pitkin kehoa. Ja tätä ei nyt todellakaan pidä ymmärtää vähättelevässä mielessä, koska ihastuin tähän hoitomuotoon ihan täysin ja aion taatusti mennä toistekin, niin paljon koen saaneeni siitä apua. Hoidon aikana käytiin läpi koko keho, mutta erityisen onnellinen olen pohkeistani, jotka ovat nyt jo heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen paljon pehmeämmät, eikä siitä vanhasta kovasta kantturasta ole tietoakaan. Ja tämä kaikki ilman kovaa kipua. Minulla on jo pitkään ollut ongelmia pohkeiden kanssa ja olen totta kai käynyt hierojallakin niitä näyttämässä, mutta se on vaan niin julmetun kivuliasta puuhaa, kun kipeitä pohkeita ja penikoita survotaan, eikä hyötykään mielestäni ole vastaava, joten LPG on sikälikin ihan mahtava juttu.

Noilla kahdella oli muuten kaiken lisäksi se jännä yhteispiirre, että molemmat tupsahtivat elämääni täysin yllättäen, mutta kuitenkin nimenomaan juuri silloin, kun tarve oli suurin. Onnellisuushaasteen kanssa kävi niin, että juuri pari päivää ennen haasteen alkua olin ehtinyt mietiskellä, että vitsit, kun pitäis oikeastaan taas ryhtyä kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa, kun nyt on vähän sellainen vaihe elämässä, että ajatukset ovat ihan hyrskyn myrskyn ja kaipaisin siihen keskellä lisää positiivisuutta. Itseni tuntien totesin tosin heti samaan hengenvetoon, että ääh, saisin sitoutettua itseni siihen ehkä kahdeksi päiväksi ja sitten se taas jäisi, joten en sitten jaksanut edes yrittää. Ja humps, yhtäkkiä seuraavana päivänä taivaasta tipahti suoraan syliin se haaste ja naurahtaen tiesin heti, että hitto, tässähän tämä nyt sitten on, kun sitä kerta niin kovasti vinguin. LPG:n kanssa kävi vähän eri tavalla. Sitä en ihan juuri noin suoranaisesti osannut manifestoida elämääni, koska en edes tiennyt koko hoitomuodon olemassaolosta, mutta olin jo pitkään ihan tosissani miettinyt, että nyt alkaa näitä lihasjumeja olla jo sen verta kivasti, että pakko on oikeasti keksiä jotain, ihan perusurheiluhieronta ei nyt auta. Ja pam, ihan out of nowhere mulla soi viikko sitten perjantaina puhelin ja siellä elämääni ilmestyi yhtäkkiä täysin takavasemmalta ihminen, joka hieronnan lisäksi tekee LPG:tä. En voi oikeasti kuin olla syvän kiitollinen kaikesta ja ihmetellä tätä elämääni, kun olen yhtäkkiä onnistunut ympäröimään itseni niinkin monella hyvinvoinnin ammattilaisella. Niitä vaan tupsahtelee jostain.

Kolmas ihanuus oli se, että sain tänään käydä Optimal Performancen aina yhtä ihanan, inspiroivan ja energisen Hanskin luona hyvinvointivalmennuksessa. Ihan ehdottomasti yksi tämän päivän kohokohdista. Puhuttiin tällä kertaa itsensä arvostamisesta ja siihen liittyvistä uskomuksista ja oli vaan kuulkaas niin silmiä avaava kokemus, että olen vieläkin vähän pökerryksissä. Aika pysäyttävää kertoa toiselle ihmiselle ääneen niitä omia syviä henkilökohtaisimpia uskomuksia omasta itsestään, mutta juuri siinähän se pointti nimenomaan onkin. Ja hitto se on niin vapauttavaa! Sitä paitsi Hanskille on ihan parasta kertoa kaikkia juttuja, kun se on vaan niin mahtava tyyppi.

Marjoja ja piirakkaa

Aah, ihanaa, kevät on kauneimmillaan ja aurinko paistaa. Mulla se tarkoittaa myös liikuntahalujen lisääntymistä. Koko talvi meni aika nihkeissä merkeissä kaiken urheiluun liittyvän suhteen, vaikka ihan kaikesta ei tosin ehkä voikaan itseään soimata, koska mahtuihan siihen monta kuukautta univaikeuksia ja päälle vielä vuoden kiireisin aika töissä ja jatkuvat ylityöt. Tuntuu siis nyt ihan mielettömän hyvältä huomata, ettei toivoa ole vielä menetetty, vaan liikuntainto palasi takaisin heti kevään ja auringon myötä. 

Jos vappua ei lasketa mukaan, niin olen huomaamattani viettänyt viimeisen viikon ajan liikunnallisesti hyvinkin aktiivista elämää. Kävellyt olen ihan hitosti ja tehnyt siihen lisäksi pari juoksulenkkiä ja lihaskuntotreeniä. Kivaa, tästä se kuulkaa taas lähtee!

Ja kun liikkuu paljon, voi myös pyöräyttää itselleen iltapalaksi vaikka tällaisen, niin kuin kävi eilen, ja ehkä pari kertaa aikaisemminkin:

Marjapiirakka

4 luomumunaa

3 banaania

100g luomuvoita

1½ dl mantelijauhetta

1 dl kookosjauhetta

1½ puikollista vaniljasteviaa

ripaus laatusuolaa

päälle mustaherukoita (tai muita marjoja)

Sähkövatkain sanoi sopimuksensa irti (mitä, eihän se ollutkaan toiminut kuin vasta jostain 80-luvulta lähtien!), joten eilen heivasin kaikki aineet blenderillä mössöksi, toimi hyvin niinkin. Eli ensin vatkataan munat ja lisätään joukkoon banaanit ja stevia. Vatkataan edelleen ja lisätään loput aineet (paitsi marjat). Taikina asetellaan leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan, heitetään marjat päälle ja lykätään koko komistus uuniin. Paistetaan noin 200 asteessa puolisen tuntia. Tai jos on yhtä ärhäkkä uuni kuin mulla, niin 100C ja 20 minuuttia. 

Ihan älyttömän hyvää!

Alkuperäinen resepti Luolalaboratoriosta.