Uuden alku

Pitääköhän se nyt rohkeasti vaan astua esiin ja julkisesti tunnustaa, että avasin uuden blogin. Elämässä on tapahtunut 1,5 vuodessa niin paljon kaikkea, moni asia on (ihan positiivisessa mielessä) kääntynyt päälaelleen ja olen nykyään täysin eri tilanteessa kuin tämän blogin maailmaa aikoinaan suunnitellessani, joten nyt vaan tuntuu jollain lailla luontevalta kääntää sivua ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Nämä uudet tuulet tarvitsevat nyt uutta tilaa hengittää.

Tuntuisi surulliselta myöntää, että tämän blogin elinkaari oli nyt tässä, joten en sitä tee, mutta sanotaan nyt näin, että jatkossa minut löytää osoitteesta:

http://tasapainotila.wordpress.com/

Toivottavasti siis törmäillään siellä!

Rinnallevetoa ja yliherkkyyksiä

Poskiontelotulehdus tuli ja iski tähän talouteen, joten treeni on ollut tauolla viimeisen viikon. Pahin olo on onneksi helpottanut jo monta päivää sitten ja eilinen ihastuttava punkteeraus auttoi vielä asiaa huimasti, joten tällä hetkellä alkaa näyttää jo oikein hyvältä ja tarvetta on enää malttaa vielä muutama hetki ennen sitä paluuta treenin pariin. Ihan jo sormia polttelee päästä takaisin, jippii, ei enää montaa päivää!

Ennen sairastumista treeni siis sujui mainiosti, tuloksia on alkanut tulla ja kropassakin huomaa muutoksia. Siihen edellisessä postauksessa mainittuun leukaan on vielä matkaa, mutta mikäs tässä on kiirehtiessä, tällä hetkellä olen perustreenin lisäksi keskittynyt tappelemaan rinnallevedon tekniikan kanssa. Jostain syystä me emme ihan vielä puhu sitä samaa kieltä - siinä on liike, jossa tarvitsee ymmärtää monta eri palasta ja olla silti kuitenkin miettimättä niitä sen enempää. Pt-treeneissä on tähän nyt viime aikoina keskitytty ihan olan takaa, joten eiköhän se sieltä sitten tule kun on sen aika. Välillä on kuulemma jo ihan hyvääkin tyyliä havaittavissa, vielä kun sitten itsekin tajuaisi, mitä on tekemässä ja osaisi toistaa ne hyvät suoritukset... :D

Eilisellä lääkärikäynnillä selvisi, että itse asiassa poskiontelotulehduksen sijaan kärsinkin jonkinlaisesta allergiasta, joka pitää nenän limakalvot jatkuvasti turvoksissa. Jonkinlaista tukkoisuutta on siis ollut olemassa jo niin kauan kuin muistan, olen vain aina luullut, että vika on nenän rakenteessa. No ei kuulemma ole. Sain siis passituksen allergiatesteihin ja ensi hätään teinkin heti eilen Food Detective -yliherkkyysanalyysin, jossa testataan yliherkkyyttä noin 50 eri ruoka-aineelle. Tulokset olivat ihan mielenkiintoisia, testin mittari värähti vähän yhden jos toisenkin aineen kohdalla. Voimakkaimmin kehoni reagoi pähkinöihin, lehmänmaitoon ja kananmunaan, joten niitä tulisi nyt ehdottomasti vältellä seuraavat kolme kuukautta ja tarkastella sitten tilannetta uudestaan.

Ja vielä kuvien muodossa terveisiä helmikuisesta Barcelonasta. Oli aurinkoa, lämmintä ja ihanaa, oih.

Voimaprojekti

Mulla on projekti. Aion helevetti vetää yhden leuan. Tällä hetkellä siihen on vielä tovi matkaa, kiitos viime vuosien hieman laiskan ja ailahtelevan treenirytmini, mutta kyllä se sieltä lähtee. Nyt asioihin on nimittäin tullut muutos. Valtava treeni-into on ollut päällä jo toista kuukautta ja vauhdittaakseni erinäisiä asioita on käytössäni ollut jo yli kuukauden myös oma personal trainer, joka on saanut treeneihin vauhtia, minut hikoilemaan ja jolle myös ladoin tiskiin kovat tavoitteet. Eli tarkoitus olisi saada lisää lihasta ja voimaa, muokata kehostani tasapainoisempi kokonaisuus ja siihen vielä bonuksena, että prkl se yksi leuka pitää saada vedettyä. Tällä hetkellä tilanne on se, että kyllä minusta voimaa ja sitkeyttä löytyy eli pohjat ovat hyvät mihin rakentaa ja kroppani selvästi ottaa treenin hyvin vastaan, kehitystä tapahtuu nopeasti. Se haaste ehkä on siinä, että kehoni on lihaksiston suhteen hieman epätasapainossa - pitkään pelkästään sillä mukavuusalueella pysyneestä treenistäni johtuen jaloistani löytyy voimaa kuin pienestä kylästä ja yläkroppa on se, johon nyt tosissani joudun keskittymään.

Ja sillä tiellä nyt siis ollaan. Ihan mahtavaa, tuntuu niin hienolta. Joskus yhdellä pienellä asialla saattaa olla suurikin merkitys kokonaisuuden kannalta. Tämän kaiken myötä treenimotivaationi on nyt ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni suorastaan käsinkosketeltavaa. Treenaaminen on kivaa, kehitystä tapahtuu, se ilo ja onni säteilee kaikkeen muuhunkin ja on vaan sellainen tunne, että nyt kun tahtotila ja elämän muut palaset vihdoin ovat oikeilla paikoillaan, niin tästä tulee vielä vaikka mitä. Ja pakko myöntää, että minun luonteelleni vaan niin selvästi sopii ulkopuolisen pt:n käyttäminen, se on niin kivaa, kun joku on vieressä katsomassa ja kannustamassa, lykkäämässä ennakkoluulottomasti kouraan pari kiloa isommat käsipainot kuin mitä olisin itse koskaan uskaltanut ottaa ja piiskaamassa vielä kovempiin suorituksiin. Välillä on vaan niin siistiä ulkoistaa se ajattelupuoli kokonaan jollekin muulle, antaa toisen rauhassa latoa hurjia määriä painoa tankoon, keskittyä itse vaan siihen tekemiseen ja huomata jälkeenpäin, että hitto, kyllä mussa näköjään voimaa piisaa. Siinä saa itsestään niin paljon enemmän irti kuin omissa treeneissä. Toki treenaan paljon myös itsekseni, mutta nämä säännölliset yhteistreenit ovat selvästi antaneet oman piristysruiskeensa myös niihin.

Lajivalikoimani on viime viikkojen aikana myös vaivihkaa monipuolistunut. Salitreenin lisäksi käyn kuntopiirityyppisessä lihaskuntotreenissä, joogaan, huollan kehoani ja uusimpina tuttavuuksina mukaan ovat tulleet nyrkkeily ja kahvakuula.

Että sellaista. Ei tästä nyt ihan pelkkää treeniblogia ole tulossa, älkää pelätkö, mutta piti nyt vaan kertoa, että tänne kuuluu tämmöistä, on kuulunut jo marraskuun lopusta asti - ja se on ihana asia.