Eifelsteig

Vietin juuri viikon akselilla Belgia-Saksa. Siellä on kevät jo pitkällä ja lämpötilat keikkuivat kivasti siinä parinkymmenen asteen tuntumassa, joten auringossa tarkeni jo ilman takkiakin, varjossa ei niinkään. Loma oli juuri sopiva sekoitus olemista ja aktiivista tekemistä ja se oli ennen kaikkea se kaipaamani irtiotto arjesta, sillä en koko viikkoon edes muistanut miettiä mitään omia asioita, vaan olo oli ihanan kevyt ja esimerkiksi unenlaatu ehti parantua viikossa jo aika huimasti. Siihen vaikutti osaltaan varmasti myös se, että jätin tietokoneen käytön koko viikoksi, lomalla ei tartte nököttää koneella tai päivystää facebookissa.

Kuva täältä

Yksi viikon ohjelmanumeroista oli 18 km patikointi Saksan metsissä. Olimme Eifelin kansallispuistossa, joka levittäytyy aina läntisen Saksan puolelta Itä-Belgiaan asti. Kyseessä on matala vuorijono, joten maasto on vaihtelevaa ja sieltä löytyy 15 osapätkään jaoteltu, yhteensä yli 300 km pitkä Eifelsteig-patikointireitti. Olemme aiempina vuosina käyneet patikoimassa reitit 1, 3 ja 4, joten päädyimme tällä kertaa valitsemaan etapin nro 2, joka kulkee välillä Roetgen-Monschau. Itse reitti oli merkitty 17,1 km pitkäksi, mutta siirtymisineen autolta lähtöpaikalle ja lopulta takaisin autolle käveltävää kertyi varmasti ainakin se 18 km. Pysähtymisineen meillä meni koko reitin läpi tallustamiseen aikaa kuutisen tuntia, mikä tuntui ihan sopivalta. Ilmeisesti oli sen verran hyvät kengät jalassa ja jaloissa muutenkin voimaa, koska jaksoin oikein hyvin kävellä loppuun asti, ei tehnyt tiukkaa. Sääkin oli ihan täydellinen. Kevätaurinko paistoi ja kävellessä oli lämmin, mutta kuumuus ei kuitenkaan ollut mitään kesäisen polttavaa.

Jos vaan luonnossa liikkuminen kiinnostaa ja suuntana sattuu olemaan läntinen Eurooppa, niin suosittelen kyllä ehdottomasti tutustumaan Eifelsteigiin tarkemmin, se on sen arvoista. Alueelle voi omasta sijainnista riippuen tehdä joko päiväretken tai jäädä yöksi johonkin matkan varrella olevaan hotelliin tai loma-asuntoon. Eri etapit ovat erilaisia maastoltaan ja asiaan kannattaakin perehtyä etukäteen nettisivujen kautta. Maisemat ovat vaihtelevia ja jossain kohtaa polut kulkevat metsässä, hetken päästä peltojen reunoilla ja välillä taas tullaan hetkeksi ihmisten ilmoille ja saatetaan vaikka kävellä jonkin kylän läpi.

Ja tässä vielä muutama kuva edellisvuosien reissuilta eli Eifelsteigin etapeilta 1, 3 ja 4.

Tauko

Olin viikon lomalla rentoutumassa. Oli ihanaa, tuli tarpeeseen ja siitä lisää myöhemmin.

Onni on kaunis sana.

Mun tekisi mieli lasillista punaviiniä. Nyt olisi niin oikea aika istuskella sivistyneesti sohvanreunalla ja mietiskellä elämän ihanaa yllätyksellisyyttä samalla sitä viiniä sirosti siemaillen. Vaan kun sitä ei nyt ole, niin tyytyminen on kupilliseen teetä, punaista juomaa se on sekin, jos osaa laadun valita oikein.

Viikko on ollut ihan huikea. Kaikkea kivaa on sattunut ja tapahtunut ja kerta toisensa jälkeen saan onnellisen kiitollisena huomata, että kyllä tämä mun elämä vaan sitten onkin niin ihanaa. Jos joku olisi vuosi sitten heitellyt hatusta vähän faktoja ja uskaltanut mainita, että niin, vuoden päästä sulla muuten on oma rakas asunto, kourallinen uusia ihania ystäviä, hyvä olo, kauniin hymyilevät kasvot, vähän erinäköinen kroppa, tukku uusia mielenkiinnonkohteita ja projekteja sekä rohkeutta hypätä tuntemattomaan ja pistää vihdoin ne pitkään mieltä vaivanneet asiat järjestykseen, niin olisin saanut aika makeat röhönaurut. Mutta niin se elämä vaan osaa yllättää ja tässä sitä nyt ollaan sohvanreunalla teekupposen kanssa ja tunnetaan sydämestä asti kumpuava hymy kasvoilla syvää kiitollisuutta, ihan kaikesta.

Paljon melua unesta

Tässä on viime aikoina ollut niin sanotusti vähän muuta puuhaa. Viime viikkoina yksi suurimmista harrastuksistani on ollut nukkuminen ja kaikki siihen liittyvä oheistoiminta. Kävi nimittäin niin, että kun palasin takaisin töihin, sain samalla unen suhteen aika vauhdikkaan palautuksen takaisin maan pinnalle, vähän on siis kehnonpuoleista ollut uni taas viime aikoina. Siitä sisuuntuneena päätin ottaa taas ne kaikki vanhat hyvät, mutta unohtuneet iltarutiinit käyttöön ja niinpä olenkin käynyt taas iltaisin tekemässä puolen tunnin iltakävelylantusteluja, sulkenut koneen ajoissa ja jättänyt telkkarin katsomisen muille. Ankealtahan se vähän saattaa kuulostaa, enkä nyt ihan joka ilta aina orjallisesti näitä noudata, mutta silloin kun ne ovat käytössä ja rauhoitan illan ihan vaan itselleni, huomaan olevani paljon onnellisempi ja nukkuminenkin sujuu helpommin.

Kyllähän tämä tällä hetkellä aika ikuisuusprojektilta tuntuu ja välillä veettää ihan huolella, kun asiat eivät tapahdu niin nopeasti kuin haluaisin. Ymmärrän tietysti, että kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin jollain yhdellä yksittäisellä asialla on loppujen lopuksi aika pieni rooli kokonaisuuden kannalta, jos siellä pinnan alla muhii jokin todellinen ongelma. Jotta millään olisi mitään merkitystä, niin stressitasoja tulisi saada laskettua kokonaisvaltaisesti ja sehän se tässä se big picture mulla onkin, vaikkei siltä ehkä näytä. Täytyy aina välillä vaan muistuttaa itselleen, että hei oikeesti, kyllähän tässä on tultu viime syksystä eteenpäin jo aika isoin harppauksin ja olen kuitenkin aikoinaan nukkunut tuhansia öitä hyvin, joten totta kai tiedän pystyväni siihen uudestaankin, kunhan nyt vaan ensin saan nämä pelimerkit kohdilleen.

Ostin muuten eilen ihan testausmielessä netistä tietokoneelle ladattavan Paul McKennan I can make you sleep -uniohjelman. En ihan tarkkaan nyt tiedä, mitä se oikeastaan on, mutta nimi ainakin lupaa hyvää ja McKennaa olen muutenkin kuullut paljon kehuttavan, joten ei se ota, jos ei annakaan. Täytyy raportoida tuloksia kunhan pääsen testaamaan.