Oman navan tuijottelua

Ehkä aika on nyt kypsä kirjoittaa vihdoin tästäkin aiheesta. Minulla on pitkin syksyä ollut vatsan kanssa vähän ongelmia. Se ei varsinaisesti ole kipeä, mutta turpoaa välillä ihan jalkapalloksi ja ihmiset ovat jo kaupassa ja töissä pysähtyneet jopa tuijottamaan mahaani kuin miettien, että onkohan se raskaana. No en ole, thank you for asking.

Mitä nyt itse mitään mistään ymmärrän, niin suolistoni taitaa ensinnäkin olla vähän huonossa kunnossa (olenhan monta vuotta tehoruokkinut sitä mitä järkyttävimmillä ruoka-ainekokonaisuuksilla) ja toisekseen on selkeästi olemassa joukko ruoka-aineita, joille olen jollain tapaa yliherkkä ja joita syötyäni vatsa protestoi. Parsakaalia pidin itse pitkään syyllisenä numero yksi, mutta koska sekään tuskin on ihan vaan yksin saanut kaikkea aikaan, niin oli syytä ottaa järeämmät keinot käyttöön vatsan tasapainon palauttamiseksi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa melkoisen tiukkaa ruokavaliota, josta on pyritty karsimaan kaikki vatsaa mahdollisesti ärsyttävät ainekset ja jolla siten on tarkoitus saada homma taas raiteilleen ja maha kuntoon. Ja tätä olenkin nyt siis noudattanut viimeiset viisi viikkoa.

Harjaantumattoman korvaan tämä saattaa kuulostaa kamalan ja mahdottoman iloiselta sekasotkulta, mutta voin vakuuttaa, että sitä se ei ole, koska se tunne, kun maha alkaa kutistua littanaksi, eikä minkäänlaista turvotusta enää esiinny, on ihan sanoinkuvaamattoman mahtava ja sen kun kerran saavuttaa, niin ei siitä enää halua päästää irti. Kiellettyjen ruokien listalle päätyivät siis marraskuun alkupuoliskolla mm. viljat, maitotuotteet, sokeri, punainen liha, voimakkaat mausteet, alkoholi, kaalit ja kofeiini. Sen lisäksi ruokavaliota on täydennetty ja suolistoa huollettu mm. ruoansulatusentsyymien ja probioottien avulla. Ja ah, tämä ihan selkeästi toimii, vatsa ei ole ehkä koskaan voinut näin hyvin! Se on litistynyt pieneksi littanaksi ja turvotuksesta ei ole tietoakaan, vaan olo on ihanan kevyt.

Asiat tosin harvoin ovat niin yksinkertaisia ja sitä ei ole tietysti tämäkään. Tarkoitus kun ei siis missään nimessä ole jäädä loppuiäkseni tälle tiukistelulinjalle, vaan ruokia tulisi matkan varrella pystyä palauttamaan takaisin lautaselle, kunhan vatsa on saanut hetken levähtää ja parannella itseään.

Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että takana on neljä viikkoa totaalista tiukistelua ja sääntöjen ehdotonta noudattamista. Vatsa on voinut mitä parhaiten, eikä ruodussa pysymisen suhteen ole tehnyt tiukkaa. Muutaman kerran on kyllä tehnyt jäätelöä ja suklaata ihan pirusti mieli, mutta sortuminen ei lopulta ole käynyt edes mielessä, koska säännöt nyt ovat säännöt ja niissä pysytään. Kuukauden tultua täyteen otin viidennellä viikolla varovaiseen kokeiluun naudan jauhelihan, pähkinät ja raakasuklaan. Heti huomaa vatsassa taas eron, pari kertaa olen jo viikon sisään saanut mahani turpoamaan ihan huolella. Jauhaliha ei välttämättä ole se ykkössyyllinen, enemmän kallistuisin valitettavasti sinne pähkinöiden tai raakasuklaan puolelle. Niin ja tulihan tässä tietysti myös tehtyä pari testierää sitä itse tehtyä jäätelöä, mutta tungen kyllä sormet heti korviin ja aloitan voimakkaan ujelluksen, jos joku edes uskaltaa väittää, että se tässä olisi jotain oireita aiheuttanut! :D

Että semmoista tänne, pitää jatkaa testauksia, tämä on kyllä ihan mielenkiintoista puuhaa. Ja lohduttavaa on se, että vaikka se vatsa nyt taas vähän turpoaisi, niin tiedänpähan ainakin, millä ruokavaliolla saan asiat taas kuntoon.